Tsau! Eilen menin työkkäriin. Mullon siel oma työvoimamuija, Eila Hakala.

-Moro Eila, kuis sun elämä pykii?
-Olet myöhässä neljä tuntia, tänne pitäisi tulla sovittuna aikana!
-Tiätkö Eila, mä omistan yhen kellon ja se on mun mummoni perintö. Tää kyseinen kello on ollu ny kaheksan vuotta ykstoista, kuten tästä kuvasta näät (näytin sille ton foton). Ja se on ykstoista siks, että ykstoista on hyvä aika, oli sit aamu tai ilta. Ei liian aikaista eikä liian myöhäistä.
-No nyt mulla ei kyllä ole sun kans aikaa jutella kuin vajaat kymmenen minuuttia.
-Sepä kuule on tosi jees! Nimittäin Pike just soitti ja se odottaa mua Lepakkomiehessä. Satuitko muuten kattomaan tällä viikolla dokumenttia Amerin tupakkitehtaan naisista?
-En sattunut, ja meidän pitäisi nyt puhua sinusta Erja, ja sinun tulevaisuudestasi ja mahdollisuuksistasi työllistyä.
-Ois muuten kandennu kattoo, ne Amerin tytöt oli aika kypsiä työkkäriin, oisit voinu saaha vähän näkemystä. Älä muuten ressaa yhtään mun takia, mulla on tosi paljon suunnitelmia! Kun vaa ehtis. Mut esim jouluna aion tehhä keikkaa. Oho, aika vierähti, son moro ja palataan astialle ens kerralla! Tai jos tuut töitten jälkeen Lepakkomieheen nii voidaan jatkaa juttua!