Kävin just moikkaan mun sorsafrendei. Näkyyx ne tost fotosta, emmä tiä, mut niitä oli läjäpäin. Ne on ihanii kun ne kraakkuu ja sanoo Kvaak ja tulee kattoon meidee. Sit ne tuijottaa aina joteski syyttävästi. Ei ne silti mitään tarkota. Ne on vaan sen luontosii. Emmä tiätty niitä kaikkii tunne, noi vaan ketkä on tos noin etualalla. Ne sentään suostuu fotoihin, toisin kuin Piksu. Ja jee menin Makuuniin, kax uutta Wallanderii! Vihdoinkin nään mitä Kurtille kuuluu nykyään. Siel vuokraamos oli joku pariskunta ja ne tappeli, et mikä vilmi otetaan. Mää sanoin että ottakaa Wallandereita, nää on ihan huippuja. Eivät tajunneet. Mut onhan toikin silleen lievän ihana elokuvailta, et voi niinkus kolme tuntii esim kiistellä et mikä vilmi ja sit mennä himppeen. Et tos kohtaa kandeis tehhä silleen, et muija menee ja valikoi ja miäs voi sillä välin paistaa esim omenapiirakkaa. Tai sit vaan päätetään jo kotona, et otetaan Wallander. Joo moi.