Nyt tajusin yhden syyn kammo-ahdistukseeni. Se mies joka hyppäsi Kanpin keskuksessa ja kuoli. Olin just nimittäin matkalla sinne, kun alkoholismini iski ja ajoi minut pupiin yhdelle. Olisin ehtinyt sinne Kanppiin hyppyyn mennessä, mutta ajauduin juomaan vielä neljännen. Sit olinkin jo päässyt pissen makuun niin, että unohdin koko menon Kanppiin. Et mää olen varma, et jossoisin menny sinne niinku piti, se mies ois hypänny ja mää olisin jääny sen alle. Mää olisin kuollu ja se mies ois jääny henkiin vaik halus tappaa ittensä. Tällaisna hetkinä mää tajuan kuin pienestä kaikki voi olla kii. Ikinä en mee Kanpin keskukseen. Mee vain pisselle. Nytkin menen, että tää olo vähän helpottas. Kerron Pikelle, se tajuu nää jutskat.