Frendini Jussi käyttää myös pipaa!

Meitsin silmät ei sit millään pysy sulki eli kiinni. Ne avautuu vain pling ihan millon ne haluu. Mun äiti sano et jo yks vuotiaana oli ihan sama juttu. Et ne yritti vangita mut pinnasänkyyn, et ne sais nukkuu. Mut mää olin ruuvannu parit pinnat irti ja livahtanu pakoon. Et jossei väsytä ni ei väsytä. Mocce kysy just eilen et mitä sää teet kun valvot. Mää sanoin et ajattelen. Mocce et no mitä sää oikeen ajattelet. Mää että ajatuksia. Esim viime yönä mää ajattelin, et kyllä on ajat muuttuneet. Et kun nykyään on sellanen ongelma, et nuorison päästä ei saa pipoo irti. Ne haluis pitää pipoo ruokapöydässä ja koulussa ja nukkuessaankin. Kesät talvet pitäs olla pipo päässä. Kaisse pää hautuu pipon alla ihan piloille. No ennen oli toisin. Kukaan ei halunnu pitää pipoo, mut vanhemmat yritti pakottaa. Kotoo lähettiin pipo päässä, mut nurkan takana se riisuttiin vek. Miettikääpä siel Lapissakin kun kolkytseittemän pakkasta ja kouluun mentiin suksilla sata kilometrii. Pää oli kovilla. Opet ja vanhemmat sit kerto kaikkii tarinoita, et kuin joltain oli jäätyny pää niin, et se oli haljennu keskeltä kahtia. Ja sit kuulemma yheltä oli jäätyny koulumatkalla pää niin, et se oli irronnu ja siitä oli tehty jääpallo. Ja sit yhen jäätyneestä päästä oli sen perhe tehny lyhdyn, kaivanu reijän siihen keskelle ja pannu kynttilän. Et tämmösillä meitä lapsia peloiteltiin. Vaan pipoa ei pidetty. Ja tämmösii meistä sit tuli. Aivan normaaleita.