Tsaude! Tässon taas ollu kaikenlaista, tiäätte varmaan. Mut haluun nyt kertoo niistä marsuista. Siis kun tää frendini Kielo harrastaa niitä. Mut en tietenkään tienny aluks, et kun se puhuu marsuista, se tarkoittaa miähii. Must se on tosi outoo, mut oon tottunu siihen. Alussa ei kyllä meinattu löytää sitä semmosta yhteyttä.

Kielo: Voi vit**u mulla lähtee järki noitten marsujen kans! En kestä niitä!
Eke: Ai sullon marsuja, kuin monta.
Kielo: No vit**u kolme, mut mitä iloo, kun ne kaikki on ihan tod omituisia, ei niistoo mihinkään.
Eke: Nii joo, mut voithan sä antaa ne pois? Marsuthan on kait semmosii aikas omissa oloissaan viihtyviä, niillon ne omat jutut, eiks ne suunnilleen vaan pure heinää ja kävele ympyrää. Ota vaikka koira.
Kielo: Emmää tiiä, miks just mulle sattuu aina noi kaikista vaikeimmat marsut. Kaisse pitäs jättää ne, mut tiiäthän sää, kun on kuitenkin tunteita.

Ja tämmönen keskustelukin, Kielo: Pitäs alkaa katteleen uusia marsuja, kato noi entiset onny nähty. Niisson jokaisessa joku tosi paha vika.
Eke: No emmä usko et sun kandee vaihtaa niitä, mää luulen et kaikki marsut on aikas samanlaisia. Vie ne kuule vaan piikille ja unoha, turha kait tommosista on ressata.
Kielo: Joo, ei tu mitään ku yks ei anna seksiä, yks vaan urheilee ja yks vetää viinaa ja sekoilee.
Eke: Nyt mää tarviin jotain kossuvissyy tai jotain. Mää luulen et toi sun suhde noihin marsuihin ei oo kuule ihan terveellä pohjalla.
Kielo: Nii-i, mut ei se vika mussa ole, vaan noissa marsuissa perkele!

Et ei ollu helppoo toi meijänkään ystävyyden alkutaival. Mut sit kaikki selvis, kun halusin nähhä ne kaikki marsut yhtäaikaa ja Kielo sano, et ethän sää ny yhtäaikaa voi niitä nähdä! Et nehän tappais toisensa! No siihen mää, että paljoo en tiiä, mut sen tiiän, että marsut ei oo sen luontosii et ne tappais toisiaan. Vaan päinvastoin, pitäs olla monta marsuu, koska ne haluu toistensa seuraa. No sit Kielo näytti niitten marsujensa kuvat. Ja sillon mää tajusin, ettei noi mitään elukoita ole.