Huomasin eilen et meidelhän on tälle aamulle lipareet Puolaan. Ei kaikkee muista ku pyörittää arkee. Kapsäkkii pakkailen just. Kainne marsutilanteet on päivitettävä sielki päässä. Joo ja Kielo on ihan finaalis marsujensa ka. Sano just et vittu täs mitään töitä edes ehtis tekeen ku marsurumba on sen verran kovaa. Kiinaanhan se tos koht lähtee, se yks marsu siel odottaa. Ja nää muut tääl kotimaassa on ihan sekasin. Forssan marsu taas varailee hääkirkkoja jo, et onks silkään sit kaikki kotona. Kahta laatuu on näit marsuja, niitä joista et kuule mitään never ja sit niitä, jotka on kapsäkkeineen raapimas oven takana eka treffien jälkeen. Otin sit eilen parit ruskeet ku tajusin et lähtö edes. Vitun pienii ne tölkit siel lentokoneessa. Vituttaa jo etukäteen. Täl kertaa tuon sit runsaat eväät mukanani. Ainaski niitä votkapulloi jois on heinä sisällä. Pureskelen aina sen heinän ku pullo on tyhjä. Eihän sitä tiiä vaiks se vaikuttas jotenki. Kirjottelin just matkasuunnitelmaa, et mitä otan mihki kellonaikoihin. Saapa nähä onx meil perhepalaveri, marsu, marsun exä ja meide. Enisvei, aion ottaa tuotteita paitsi sillon ku nukun. Taikka sammun. Että son moro ja palataan teemastoihin kun palaan retkeltäni. Opettelen viäl täs et mikä on puolax Leijona. Sillä mennään sit.