Alkaa konkretisoitumaan se Kettusen kuolemakin tost alakerrasta. Eilen ku illan pimeinä tunteina hiivin kotiin, ni johan siinoli marsu laittamassa TSIKOS -tarroja ja kylttejä. Jäin siihen katteleen ja kysyin siltä marsulta, et taajuxe millases murroksessa mun laiffi on kaiken sen myötä. Ei tajunnu. Tää onny vähän ku uus alku taas. Et tässonny ekax suruaika ja sit pitää alkaa katsoon Tsikoossin ka eteenpäin elämää. Sit se marsu sano, et hommat hoidettu, lähekkönää tohon Oiva Pistroon, hän tarjoo pissen. Mää että aina, kun joku tarjoo, lähen. Sit se kyseli, et onx se Kettusen vaihtuminen Tsikoossix mulle oikeesti niin iso keissi. Mää selitin, että kyllä se niin vaan on. Ja sit tiätty se, et kaikki muutokset tuppaa tuleen samana vuonna. Et ei paljoo naurata, ku näkee ittensä tulevaisuudes elikkäs syksyllä istumassa kotona ja tuijottamassa pimeetä ruutua ja polttelemassa pösseä. Ku ei pysty siirtymään dikiaikaan eikä meneen Pupiin ku siel ei saa polttaa.  Eipä siin vielä kaikki. Kun lähin himppeen, ni huomasin, et Harlekiinin hienot puiset penkit ja pöydät oli vaihdettu semmosiin rumiin kiiltäviin. Voi vittu, mixei täällä mikään voi pysyä samana?